Nyt se on sitten alkanut. Jehun salarakas on aloittanut juoksunsa. Jehu ei tosin tiedä tästä vielä mitään, mutta eiköhän sillekkin valkene totuus parin viikon päästä. Jehusta on siis tulossa isä, jos ja kun hommat onnistuu. Palaan tähän asiaan myöhemmin.

Jehu on ollut navettahommissa pennusta asti aika helppo koira. Jehu oli aika vanha, muistaakseni melkein puolivuotias, kun tuli ensimmäisen kerran navettaan ihan itsekseen. Siihen asti Jehu makoili navetan ovella ja kurkisteli olenko minä tallessa. Joskus se saattoi juosta kovaa vauhtia ruokintakäytävän läpi toiselle ovelle katselemaan. Jehu oli aina kyllä kiinnostunut eläimistä ja näki että sitä olisi kovasti kiinnostanut tulla tekemmään lähempää tuttavuutta eläimiin. Sitten yhtenä päivänä Jehu vain käveli navettaan sisälle ja oli siellä niin kuin kotonaan, sen jälkeen Jehu on aina halunnut tulla navettaan. 

Tämän talven tärkeimpiä asioita navetassa on että: Jehun täytyy kunnioittaa eläimiä, liikkua navetassa rauhallisesti, auttaa vasikoiden ruokinnassa (päät pois ruokintakäytävältä), mennä maahan käskystä ja pysyä siellä niin kauan kunnes toisin mainitaan. Lisäksi vielä pysyä rehuvaunun (kun ajan sitä) ja näpätä ahmatteja nenille :-) Toivottavasti päästään vielä tänä talvena lampaita paimentamaan, suunnitelmissa on ainakin lomamatkan yhteydessä käydä Levin Raattamassa paimentamassa.